smile.jpg

Heipä hei kaikki kakapylyt siellä ruudun äärellä! 

Tämä blogi on olemassa, koska halusin suomentaa creepypastaa (googleta, mikäli ei ole tuttujuttu). En oo mikkään pro kääntäjä, mutta yritän saaha aikaseks luettavaa ja ymmärrettävää tekstiä. Tämä ensimmäinen on ah, niin karmaiseva smile.jpg/Smile.dog. Englanninkielisenä tarinan voi lukea vaikkapa täältä. Ja tässä on varmasti ainaki miljoona kirjotusvirhettä ja kieliopillisiaki virheitä, mutta whatevöö! Jos teijän mielestä o iha kökkö joku suomennos ni saa ehottaa parempaa!

Tapasin Mary E:n ensimmäistä kertaa kasvotusten kesällä 2007. Olin hänen aviomiehensä Terencen kanssa sopinut näkeväni hänet haastattelua varten. Mary oli alun perin suostunut, koska en ollut uutistoimittaja vaan pikemminkin amatöörikirjailija, joka keräsi tietoa muutamaa yliopiston tehtävää varten, ja jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan, myös hieman fiktiivistä tietoa. Sovimme, että haastattelu tehdään eräänä tiettynä viikonloppuna kun olin Chicagossa hoitamassa asioita, mutta viime tipassa Mary muutti mielensä ja lukitsi itsensä pariskunnan makuuhuoneeseen ja kieltäytyi tapaamasta minua.

Istuimme huoneen oven ulkopuolella puoli tuntia, minä kuunnellen ja tehden muistiinpanoja ja Terence yrittäen tuloksetta rauhoitella vaimoaan. Maryn sanomissa asioissa ei ollut paljonkaan järkeä, mutta ne sopivat kuvioon jota odotinkin: vaikka en voinut nähdä häntä, saatoin kuulla itkun hänen äänessään ja hyvin usein hänen vastalauseensa minun kanssani puhumiselle keskittyivät sekavaan saarnaan hänen unistaan - hänen painajaisistaan.

Terence pyyteli anteeksi kun lopetimme ja minä tein parhaani ottaakseni sen ?enosaacom ; muistutin itseäni, etten ollut reportteri etsimässä juttua, vaan pelkkä utelias nuori mies tietoa metsästämässä. Sitäpaitsi, ajattelin silloin, voisin ehkä löytää toisen samanlaisen tapauksen jos käytän aikaa etsimiseen.

Mary E. oli pienen Chicagolaisen BBS-järjestelmän ylläpitäjä vuonna 1992, jolloin hän ensimmäistä kertaa kohtasi smile.jpg:n ja hänen elämänsä muuttui pysyvästi. Hän ja Terence olivat olleet naimisissa vasta viisi kuukautta. Mary oli yksi arviolta 400 ihmisestä jotka näkivät kuvan kun se linkitettiin BBS:n, vaikka hän onkin ainoa joka on avoimesti puhunut tuosta kokemuksesta. Loput ovat pysyneet nimettöminä, tai ovat ehkä jo kuolleet.

Vuonna 2005, kun olin vasta lukion ensimmäisellä luokalla, olin alati kiinnostunut web-pohjaisesta ilmiöstä, minkä seurauksena tutustuin ensimmäistä kertaa smile.jpg:en. Mary oli useimmin mainittu smile.jpg:en uhri.
Se, mikä herätti mielenkiintoni (makaabereja elementtejä sisältävän cyber-legendan ja oman taipumukseni lisäksi) oli täydellinen informaation puute jopa siihen pisteeseen asti, että ihmiset eivät usko sen edes olevan olemassa muuta kuin huhuna tai huijauksena. Se on ainutlaatuinen, koska koko ilmiössä on kyse valokuvatiedostosta, jota ei löydy mistään Internetistä. Siltikin netti tulvii samantyylisiä muokattuja kuvia, jotka useimmin esiintyvät kuvalaudoilla, kuten 4chanissa.

Epäillään, että nämä eivät ole aitoja, koska niillä ei ole samaa vaikutusta kuin alkuperäisellä smile.jpg:llä uskotaan olevan, eli äkillisesti puhkeava aivolohkon epilepsia ja akuutti ahdistus. Tämä reaktio katsojassa on yksi syy miksi aaveen kaltaiseen smile.jpg:en suhtaudutaan niin halveksivasti; koska se on ilmeisen absurdi. Joskin, riippuen siitä keneltä kysytään, haluttomuus tunnustaa smile.jpg:n olemassaolo saattaa johtua yhtä paljon pelosta kuin epäuskosta.

Kumpaakaan, smile.jpg:tä tai Smile.dog:ia ei mainita missään Wikipediassa, vaikka sivustolta löytyy muita ehkäpä vielä enemmän pahennusta herättäviä shokkisivuja, kuten goatse (hello.jpg) tai 2girls1cup. Jokainen yritys luoda sivu liittyen smile.jpg:en poistetaan pikaisesti ylläpitäjien toimesta.

Kohtaamiset smile.jpg:n kanssa ovat internet legendoja. Mary E:n tarina ei ole ainutlaatuinen; on olemassa vahvistamattomia huhuja joiden mukaan smile.jpg ilmestyi keskusteluryhmien alkuaikoina. Yhden sinnikkään tarinan mukaan vuonna 2002 hakkeri floodasi huumori- ja satiiriaiheisen nettisivuston Something Awfulin täyteen Smile.dog:ia, melkein tehden sivuston käyttäjistä epileptisiä. Sanotaan myös, että 1990-luvun puolivälissä smile.jpg kierteli keskusteluryhmissä kiertomailin liitteenä, jonka otsikkona oli "HYMYILE!! JUMALA RAKASTAA SINUA!"

Silti, huolimatta siitä valtavasta altistumisesta mitä nämä temput saisivat aikaan, oli vain muutama ihminen jotka myönsivät kokeneensa yhtään mitään ja koskaan ei ole löydetty jälkeäkään kuvatiedostosta tai mistään linkistä. Ne jotka väittävät nähneensä smile.jpg:n usein heikosti vitsailevat olleensa aivan liian kiireisiä tallentaakseen kopion kuvasta kovalevylleen.

Kuitenkin kaikki väitetyt uhrit antavat saman kuvauksen kuvasta: koiramainen olento (kuvaillaan yleensä siperianhuskyn näköiseksi), jonka kameran salama valaisee, istuu hämärässä huoneessa, ja ainoa näkyvä ykistyiskohta taustalla on ihmisen käsi ojennettuna pimeydestä lähellä kuvan vasenta reunaa. Käsi on tyhjä, mutta se kuvaillaan usein "kutsuvaksi/viittilöiväksi". Tietenkin suurin osa huomiosta kiinnittyy koiraan (tai koiramaiseen olentoon, sillä jotkin uhrit ovat toisia varmempia siitä mitä väittävät nähneensä). Pedon kuono on kuulemma kääntynyt leveeän virnistykseen, paljastaen kaksi riviä erittäin valkoisia, suoria, teräviä ja ihmisnäisiä hampaita. Tämä ei tietenkään ole kuvaus joka on annettu välittömästi kuvan katselemisen jälkeen, vaan pikemminkin uhrien muistikuva, jotka väittävät nähneensä kuvan loputtomasti toistettuna mielessään silloin, kun he todellisuudessa kärsivät epileptisistä kohtauksista.

Näiden kohtausten on raportoitu jatkuvan tahdosta riippumatta, yleensä uhrien nukkuessa, jolloin he näkevät erittäin eläviä ja järkyttäviä painajaisia. Näitä voidaan hoitaa lääkityksellä, vaikkakin joissain tapauksissa se on tehokkaampaa kuin toisissa. Mary E:llä, oletan, ei ollut tehokasta lääkitystä.

Sen takia vierailuni jälkeen lähetin "tunnustelijoita" useille kansanperinteeseen ja urbaaneihin legendoihin suuntautuneille uutisryhmille, nettisivuille ja sähköpostilistoille tavoitteenani löytää smile.jpg:n uhri, joka olisi kiinnostuneempi puhumaan kokemuksistaan. Pitkään aikaan mitään ei tapahtunut ja ehdin jo kokonaan unohtaa tavoitteluni sillä olin aloittanut ensimmäisen vuoteni yliopistossa ja olin kiireinen. Kuitenkin, Mary otti minuun yhteyttä sähköpostin välityksellä maaliskuun alussa 2008.

Vastaanottaja: jml@****.com
Lähettäjä: marye@****.net
Aihe: Viime kesän haastattelu

Hyvä Mr. L.,

Olen hyvin pahoillani siitä miten käyttäydyin viime kesänä kun tulit haastattelemaan minua. Toivottavasti ymmärrät, että se ei ollut sinun vikasi, vaan minun omat ongelmani saivat minut käyttäytymään sillä tavalla. Tajusin, että olisin voinut hoitaa tilanteen hienovaraisemmin; toivon kuitenkin, että annat minulle anteeksi. Olin silloin peloissani.

Katsos, smile.jpg on vainonnut minua 15 vuoden ajan. Smile.dog tulee luokseni unessa joka yö. Tiedän että se kuulostaa hassulta, mutta se on totta. Minun uneni, minun painajaiseni ovat niin käsittämätöntä laatua, että mitkään aiemmin näkemäni unet eivät vedä niille vertoja. En liiku enkä puhu. Minä yksinkertaisesti katson eteenpäin ja ainoa asia edessäni on se kammottava kuva. Näen viittilöivän käden, ja näen Smile.dog:in. Se puhuu minulle.

Mietin pitkään vaihtoehtojani. Voisin näyttää sen jollekin tuntemattomalle, työkaverille... Voisin näyttää sen vaikka Terencelle, vaikka ajatus kuvotti minua. Ja mitä sitten tapahtuisi? No, jos Smile.dog pitäisi lupauksensa, saisin nukkua. Mutta jos se valehteli, mitä tekisin? Ja kuka sanoi ettei mitään pahempaa voisi tapahtua minulle jos tekisin kuin olento pyysi?

Joten, en tehnyt mitään viiteentoista vuoteen, vaikka pidinkin disketin piilotettuina muiden tavaroideni joukossa. Joka yö viidentoista vuoden ajan Smile.dog on tullut uniini ja vaatinut, että levitän sanomaa. Viisitoista vuotta olen ollut vahva ja kestänyt, vaikka on ollut vaikeaa. Monet muut uhrit ovat lopettaneet kirjoittamisen BBS-järjestelmään, jossa ensimmäistä kertaa kohtasin smile.jpg:n. Olen kuullut, että osa heistä on tehnyt itsemurhan. Toiset taas pysyivät täysin hiljaa, he yksinkertaisesti katosivat Internetistä. Heistä olen eniten huolissani. Minä vilpittömästi toivon että annatte minulle anteeksi Mr. L, mutta kun te viime kesänä otitte minuun ja mieheeni yhteyttä olin hajoamispisteessä. En välittänyt valehteliko Smile.dog vai ei; halusin sen loppuvan. Sinä olit tuntematon, joku jonka kanssa minulla ei ollut mitään yhteyttä, ja kuvittelin etten tuntisi surua kun ottaisit disketin itsellesi osana tutkimustasi ja sinetöisit kohtalosi. Ennen kuin saavuit, tajusin mitä olin tekemässä; suunnittelin pilaavani elämäsi.

En kestänyt sitä ajatusta, enkä itse asiassa vieläkään kestä. Olen häpeissäni, Mr. L, ja toivon että tämä varoitus saa sinut luopumaan smile.jpg:n lähemmästä tutkimisesta. Saatat ajan kuluessa tavata jonkun, joka ei ehkä ole heikompi kuin minä, mutta häijympi. Jonkun, joka ei epäröi noudattaa Smile.dog:n käskyjä. Lopeta kun olet vielä kokonainen.

Parhain terveisin,

Mary E.

Terence otti minuun yhteyttä myöhemmin maaliskuussa kertoen, että hänen vaimonsa oli tappanut itsensä. Siivotessaan Maryn tavaroita ja sulkiessaan hänen sähköpostitilejään jne. hän oli löytänyt ylläolevan viestin. Mies oli sekava ja hän itkien pyysi minua noudattamaan vaimonsa antamaa neuvoa. Hän kertoi löytäneensä disketin ja polttaneensa sitä kunnes jäjellä oli ollut vain haiseva pala muovia. Asia, mikä häntä häiritsi eniten, oli ääni, joka disketistä oli lähtenyt sen palaessa, eräänlainen sähinä. Kuin eläimen ääni, hän sanoi.

Myönnän, että olin hieman epävarma kuinka tähän tulisi vastata. Aluksi ajattelin sen olevan vitsi, jossa pariskunta leikitteli tilanteella yrittäen härnätä minua. Mutta pikainen kurkkaus Chicagon uutislehtien kuolinilmoituksiin todisti, että Mary E. oli todellakin kuollut. Artikkelissa ei tietenkään mainittu sen olevan itsemurha.

Päätin, etten jatkaisi smile.jpg:n tutkimista enää pidemmälle, varsinkin kun minulla oli loppututkinto tuloillaan toukokuun lopussa. Mutta maailmalla on outo tapa testata ihmistä. Melkein vuosi katastrofaalisen haastattelun jälkeen sain toisen mailin:

Vastaanottaja: jml@****.com
Lähettäjä: elzahir82@****.com
Aihe: smile

Hei

Löysin sähköpostiosoitteesi maililistalta ja sanoit profiilissasi että olet kiinnostunut smiledogista. Olen nähnyt sen, eikä se oli niin paha kuin kaikki väittävät. Lähetin sen sinulle. Levitän vain sanomaa.

:)

Viimeinen lause sai ihoni kananlihalle. Sähköpostipalvelimeni mukaan mailissa oli yksi liite, joka oli luonnollisesti nimetty smile.jpg. Harkitsin sen lataamista tovin. Se oli todennäköisesti feikki, kuvittelin, ja vaikka ei olisikaan niin en ollut koskaan ollut täysin vakuuttunut smile.jpg:n oudoista voimista. Mary E:n selonteko oli järkyttänyt minua, kyllä, mutta hän oli luultavasti muutenkin henkisesti epätasapainoinen. Loppujen lopuksi, miten yksi ainoa kuva voisi tehdä sen, mitä smile.jpg:n kerrottiin tekevän? Millainen olento on sellainen, joka pystyy murtamaan ihmisen mielen vain silmillään?

Ja jos tällaiset asiat olivat ilmeisen järjettömiä niin miksi legenda oli edes olemassa? Jos lataisin kuvan, jos katsoisin sitä, ja jos Mary olisi oikeassa, jos Smile.dog tulisi uniini vaatimaan minua levittämään sanomaa, mitä tekisin? Eläisinkö elämääni kuten Mary, taistellen antautumista vastaan kunnes kuolisin? Vai levittäisinkö sanomaa, innokkaana saamaan levon? Ja jos valitsisin jälkimmäisen tien, kuinka voisin tehdä sen? Kenelle antaisin tämän vuorostaan rasitteeksi? Jos toteuttaisin aiemman aikeeni ja kirjoittaisin lyhyen artikkelin smile.jpg:stä, voisin liittää kuvan todisteeksi ja kaikki jotka lukisivat artikkelin, kaikki jotka olisivat kiinnostuneita, saisivat kokea sen vaikutuksen. Ja, vaikka oletetaan että mailiin liitetty smile.jpg oli aito, olisinko tarpeeksi oikukas pelastaakseni itseni sillä tavalla?